Vuosi
SI:n ulkopuolinen tähtitieteellinen yksikkö · suure: aika
Vuoteen 1582 mennessä kevätpäiväntasaus oli liukunut 21. maaliskuuta 11. päivään. Pääsiäinen laskettiin yhä säännöllä joka oli kiinnitetty 21. maaliskuuhun, ja se vaelsi hitaasti kesään päin. Gregorius XIII käski pyyhkiä lokakuusta kymmenen päivää: neljännen jälkeen tuli heti viidestoista. Syy oli yksinkertainen — juliaaninen vuosi on 11 minuuttia todellista pitempi, ja Nikaiasta kuluneiden 1257 vuoden aikana nuo minuutit kertyivät lähes kymmeneksi vuorokaudeksi.
Ja osoittautuu, ettei ”oikea vuosikaan” ole yksi. Maa palaa päiväntasaukseen yhdessä ajassa, samaan tähteen toisessa, perihelioniin kolmannessa. Erot ovat minuutteja, mutta vuosisatojen kuluessa niistä tulee vuorokausia — ja juuri siihen kompastuivat kaikki kalenterin korjaajat.
01 · Määritelmä
Vuosi on yhden Maan kierroksen aika Auringon ympäri. Mutka on siinä, mistä lasketaan. Trooppinen vuosi kulkee päiväntasauksesta päiväntasaukseen ja kestää 365,242190 vuorokautta; sideerinen palaa samaan tähteen ja kestää pitempään; juliaaninen on yksinkertaisesti sovittu tasan 365,25 vuorokaudeksi. Se, kumpaa tarkoitetaan, ratkaisee kaiken muun.
Trooppinen vuosi on 20 minuuttia 24 sekuntia lyhyempi kuin sideerinen. Syypää on prekessio: Maan akseli piirtää hitaasti kartion, ja kevätpäiväntasauspiste peruuttaa planeettaa vastaan. Maa kohtaa sen hieman ennen kuin ehtii tähteen. Nuo kaksikymmentä minuuttia vuodessa ovat koko prekessio yhdelle kierrokselle levitettynä.
Anomalistinen vuosi on sideeristä pitempi: myös itse rata kääntyy, vain eteenpäin, ja Maan on kuljettava pätkä lisää ennen kuin se yltää taas perihelioniin. Kolme vuotta, kolme vastausta samaan kysymykseen siitä, milloin Maa on ”palannut”.
Kalenteri seuraa trooppista vuotta: ihmisille vuodenajat ovat tärkeitä, eivät tähdet. Kokonaista vuorokausimäärää siinä ei ole, ja tuo yksi seikka on jokaisen koskaan kirjoitetun karkaussäännön lähde.
Aseta karkaussääntö — montako vuorokautta lisätään 400 vuoden välein — ja katso, minne päiväntasauksen päivämäärä lähtee. Katkoviiva on egyptiläinen 365 vuorokauden vuosi täysin ilman lisäyksiä; yhtenäinen viiva on sinun sääntösi.
Ylhäällä oleva katkoviivasoikio on se rata, jonka Maan akseli piirtää 25 771 vuodessa. Sen takia kevätpäiväntasauspiste liukuu taaksepäin rataa pitkin, ja siksi trooppinen vuosi on sideeristä lyhyempi. Noin kolmentoistatuhannen vuoden kuluttua Vegasta tulee pohjantähti.
02 · Muunnos
Syötä arvo — lehti muuntaa sen
Etuliitteet vuoden yhteydessä ovat sallittuja ja geologit käyttävät niitä päivittäin: ka on tuhat vuotta, Ma miljoona, Ga miljardi. Maan ikä kirjoitetaan 4,54 Ga, ja se on asianmukainen merkintä.
Taulukon kolmas perhe on vuosi asiakirjoissa. Siellä se on milloin tasan 365 vuorokautta, milloin 360: kahdestatoista yhtä pitkästä kuukaudesta koostuva pankkivuosi keksittiin, jotta korot menisivät tasan, ja se on elänyt helmitaulua vuosisatoja pitempään.
Juliaaninen vuosi on ainoa, jonka pituus on tarkasti kiinnitetty: 365,25 vuorokautta, tasan 31 557 600 sekuntia. Se ei vastaa mitään luonnossa — siitä vain sovittiin, koska tähtitiede tarvitsee vuoden joka ei liu’u. Valovuosi on määritelty sen kautta.
| Huomautus | |||
|---|---|---|---|
| {u} | {name} | {value} | {note} |
03 · Suuruusluokat
yhdestä kierroksesta maailmankaikkeuden ikään04 · Mittalaitteet
Millä vuoden pituus otetaan kiinni
Reikä katedraalin kupolissa ja messinkinauha lattian poikki. Joka keskipäivä auringonpilkku osuu nauhalle, ja sen paikka kertoo päivämäärän. Tällaisia meridiaaniviivoja rakennettiin kirkkoihin ympäri Italiaa 1600-luvulla, ja ne mittasivat vuoden pituuden paremmin kuin mikään aikansa koje.
Rengas asetetaan taivaan päiväntasaajan tasoon. Niin kauan kuin Aurinko on siitä etelään, varjo osuu sisäpuolelle; päiväntasaushetkellä renkaan varjo asettuu tarkalleen itse renkaalle. Riittävän yksinkertainen valettavaksi pronssiin, ja tarkka muutaman tunnin sisällä.
Putki kiinnitettynä tiukasti meridiaanin tasoon: se voi vain kallistua ylös ja alas. Tähtitieteilijä merkitsee hetken, jolloin tähti ylittää hiusristikon, ja tällaisten ylitysten sarjasta saadaan vuoden pituus. Näin sitä mitattiin 1700-luvulta pitkälle 1900-luvulle.
Nykyään vuotta ei mitata Auringon avulla. Eri mantereilla olevat antennit kuuntelevat samaa kvasaria, ja saapumisaikojen erosta saadaan Maan asento millisekunnin murto-osiin asti. Vuosi putoaa siitä sivutuotteena.
05 · Kirjoitussäännöt
a, ka, Ma — ja tavallinen ”v.”
Vuoden tunnus on pieni latinalainen a, sanasta annus. SI-etuliitteet ovat sallittuja: ka, Ma, Ga. Iso A olisi ampeeri, joten pienellä kirjaimella on merkitystä. Suomeksi kirjoitetaan ”v.” pisteen kanssa, englanniksi yr.
Oma ansansa on se, mistä vuodesta puhutaan. Tähtitieteessä ja valovuoden määritelmässä se on juliaaninen, tasan 365,25 vuorokautta. Kalenterissa se on gregoriaaninen keskiarvo 365,2425. Luonnossa se on trooppinen 365,242190. Kolme lukua, yksi tunnus, eikä tunnuksesta näe kumpi.
06 · Naapuriyksiköt
Vuosi seisoo vuorokauden ja vuosisadan välissä, ja molemmat saumat ovat vinossa. Vuorokausien määrä siinä ei ole kokonainen, ja vuosisata on vain pyöreä sata ilman mitään tähtitieteellistä takanaan. Vuoden ainoa tarkka suhde on gregoriaaniseen kiertoon: 400 vuotta on 146 097 vuorokautta.
1/365,2422 vuotta
31 556 925 s
10 vuosisataa
Gregoriuksen sääntö mahtuu yhteen murtolukuun: 97 karkauspäivää 400 vuodessa sadan sijaan. Siitä 146 097 vuorokautta kierrossa ja keskivuosi 365,2425 vuorokautta — 26 sekuntia trooppista pitempi. Yhden vuorokauden virhe kertyy 3226 vuodessa; kukaan ei suunnitellut kalenteria sellaiselle määräajalle.
07 · Historiallinen osa
Miten vuotta korjattiin neljä kertaa
Pontifexit lisäsivät ylimääräisen kuukauden milloin heille sopi, ja kalenteri erkani vuodenajoista kolme kuukautta. Caesar palautti sen yhdellä iskulla: vuosi 46 ennen ajanlaskumme alkua sai 445 vuorokautta ja jäi muistiin sekaannuksen vuotena. Seuraavasta vuodesta alkaen yksi lisäpäivä joka neljäs vuosi.
Kirkolliskokous sitoi pääsiäisen laskennan kevätpäiväntasaukseen ja päiväntasauksen 21. maaliskuuta. Siitä hetkestä kalenterin virhe ei ollut enää tähtitieteilijöiden vaan kirkon asia: liukuminen siirsi itse juhlaa.
Gregorius XIII:n bulla poisti kertyneet kymmenen vuorokautta ja muutti sääntöä: sadalla jaolliset vuodet eivät ole karkausvuosia, elleivät ne ole jaollisia myös 400:lla. Meillä sitä ei ratkaistu täällä: Suomi kuului Ruotsiin, ja Ruotsi teki Euroopan huonoimman siirtymän. Se aikoi luopua karkauspäivistä vähitellen vuodesta 1700 alkaen, sekosi laskuissaan sodan aikana ja palasi vuonna 1712 juliaaniseen kalenteriin lisäämällä helmikuuhun ylimääräisen päivän — 30. helmikuuta. Gregoriaaniseen siirryttiin vasta 1753.
Milutin Milanković ehdotti, että vuosisadan vaihtumisvuodet laskettaisiin karkausvuosiksi silloin, kun jakojäännös 900:lla on 200 tai 600: 218 vuorokautta 900 vuodessa, keskivuosi 365,242222 vuorokautta. Se on lähempänä todellista kuin gregoriaaninen sääntö, ja ortodoksinen kokous hyväksyi sen 1923 — kalenterit eroavat toisistaan silti vasta 2800.
Yksikkö joka ei pysy paikallaan
Metrillä on määritelmä valonnopeuden kautta, sekunnilla cesiumtaajuuden kautta. Vuodella ei ole mitään: sitä ei kiinnitetä kokeella, vaan luetaan planeetalta joka muuttaa lakkaamatta omaa liikettään. Ei ole mitään, mihin sen ankkuroisi.
Siksi vuosi ei kuulu SI:hin. Laskujaan varten tähtitieteilijät ottivat juliaanisen vuoden ja antoivat sille yksinkertaisesti tarkan pituuden — 365,25 vuorokautta, 31 557 600 sekuntia. Ei siksi että luonto niin sanoisi, vaan koska tarvitaan kiinteä luku ja tämä on pyörein.
Luettelo · mittayksiköt
Kortti jokaiselle suureelle
Seitsemän SI-perusyksikköä, kaksikymmentäkaksi johdettua omine nimineen ja järjestelmän ulkopuolisia suureita, joita ilman ei toimisi tekniikka eikä kalenteri.